seuralainen.fi

Ihan ihmistuntemusta lisäävää hommaa tämä seuralainen.fi –palvelun pyörittäminen on ollut. On tullut esille ihmiskohtaloita ja –luonteita, jollaisia en uskonut olevan kuin romaaneissa ja saippuaoopperoissa. Yleensä seuralaista kaivataan hankalaan tai jännittyneeseen tilanteeseen, tukemaan palvelun käyttäjää, tai nostamaan hänen statustaan jollakin tavalla. Seuralainen on hyvä myös kuuntelijana, jolloin palvelun käyttäjä voi käsitellä ja purkaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan tuntemattomalle, mutta ääneen, saamatta tuomitsevia tai ”liian neuvovia” kommentteja. Ja sitten ovat toimittajat, jotka luullen ettei heitä toimittajaksi ole tunnistettu, ovat tekemässä juttua. Ja mikäs siinä, kyllä toimittajatkin voivat palveluitamme käyttää. Sitäpaitsi heitä sitoo tietyt eettiset toimintaperiaatteet. Vaikka totuus on Oscar Wildenkin mukaan, että ”pahempaa kuin se, että puhutaan pahaa, on ettei puhuttaisi mitään”. Kaikki yllämainittu juuri sitä, mihin seuralainen.fi –palvelu on kehitetty.

Mikä vika asiakkaissamme sitten on? Kerron pari tyypillistä esimerkkiä:

Seuralainen tilataan neljäksi tunniksi ja hinnasta sovitaan etukäteen. Samoin sovitaan, että jos aika ylittyy, lisätunneista maksetaan erikseen. Neljän tunnin jälkeen seuralainen muistuttaa, että aika alkaa olla täynnä, ja hän voisi lähteä kotiin. Vaan ei käy, vaan pitää jatkaa vielä kekkereiden valomerkkiin asti. Seuraavana päivänä asiakas ilmoittaa, että hyvin meni. Kun on laskun maksun aika, asiakas alkaa elämöidä, että ”ihan kauhea tyyppi”. Eikä aio maksaa yhtään mitään. Ei ainakaan mistään ylimääräisistä tunneista. Karhuamiseen aikanaan reagoi, ja hoitaa laskun seuraavana palkkapäivänään. Samaan aikaan asiakas on vaivannut puhelinsoitoillaan sitä kauheaa seuralaistaan ehdotellen tapaamisia.

Toinen esimerkki: Päivällisseuraa kahdeksi tunniksi, aperitiivin kanssa: Epäilin jo etukäteen, että tuskin päivällistä kahdessa tunnissa selvitetään, ellei sitten käydä pizzalla. Kun kaksi tuntia on kulunut, ja ruokailu vasta alkanut, seuralainen kohteliaasti toteaa, ettei se nyt niin haittaa vaikka menee ”hieman” yli. Ei hän ajatellut, että 3 tuntia olisi ”hieman”, eikä tosin viitsi erityisesti pitää puoliaan tietäen, että asiakas on iltalehden toimittaja, ja todennäköisesti tekemässä juttua . Asiakas viettää viisi tuntia seuralaisen kanssa, eikä suostu maksamaan kuin kahdesta. ”En olisi siellä viitsinyt istua, jos olisin tiennyt, että siitäkin joutuu maksamaan”, ilmoittaa törkeästi, kun selvittelen lisälaskutuksen määrää.

Ovatko naiset todella tuollaisia: Valittamassa, vaikka haluavat lisää. Ottamassa palveluja ilmaiseksi. Eivätkä ymmärrä että palvelu voi maksaa. Onko kaiken taustalla vain se, että naisten on aina tarvinnut pihistää, säästää, huolehtia siitä, että raha riittää perheelle, muille kuin itselle. Onko kaiken takana vain naisten huonot palkat ja ainainen rahan puute! Vai olettavatko he, että he todella saavat kaiken ilmaiseksi.

Seuralaisena toimiminen on asiakaspalvelua. Hänen tehtävänsä on saada asiakas hyvälle tuulelle ja tuntemaan itsensä tärkeäksi, toisinaan viihdyttää häntä, toisinaan vain toimia kuuntelijana. Tarjota sitä, mitä asiakas kaipaa ja tarvitsee.

Seuralaisen tulee olla nöyrä asiakkaansa edessä, asettaa hänet kaiken toissijaisen edelle: Keskustella kiinnostuneena asiakasta kiinnostavista jutuista, vaikka vastaavat teemat eivät aiemmin olisikaan itseä kiinnostaneet. Niiden löytämiseksi ja asiakkaaseen tutustumiseksi pitää toisaalta osata small-talkia, joka ei ole merkityksetöntä, utelematta liikaa asiakkaan taustoja ja muita henkilökohtaisia asioita. Hyviä aiheita mistä lähetä liikkeelle ovat perinteisesti olleet ruoka, matkat ja maailman ajankohtaiset tapahtumat. Tärkeitä asioita ovat aina ne, joita asiakas haluaa käsitellä enemmän, joista hän on valmis keskustelemaan, joihin hän keskustelun johdattaa.

Asiakkaan pitää tuntea olevansa seuralaisen huomion keskipiste: tämän pitää osata katsoa syvälle silmiin, ottaa oikealla hetkellä oikealla tavalla kädestä kiinni, koskea oikealla tavalla, riittävän läheisesti, mutta tunkeilematta yksityisalueelle. Ennenkaikkea kuunnella asiakasta kiinnostuneesti, ja toisinaan lausua huomionosoituksia uskottavasti. Erityisesti on varottava huumoria! Se ymmärretään todennäköisesti väärin, tai osuu heikkoon kohtaan.

Asiakkaat ja tilanteet joita seuralainen tehtävässään kokee ovat monenlaisia. Hyvä seuralainen on kuin hyvä myyjä, sopeutuu aina asiakkaan tahtiin ja ajatusmaailmaan. Joissakin tapauksissa on oltava hyvä näyttelijä, ja vetää sovittu rooli hyvin. Se, että olisi normaali hyvä ja mukava itsensä ei seulalaisen työssä yleensä riitä. Sellaisia miehiä asiakkaat kohtaavat yleensä ihan riittävästi omassa arjessaan, ilmaiseksi.

Onko OK ostaa jonkun toisen ihmisen aikaa? Tai myydä omaa aikaansa? Sitä minä olen tehnyt koko työelämäni. 7.5 tuntia päivässä. Siitä minulle on maksettu. Tavoitteet ja tehtävät on aina sovittu siten, että ne suurin piirtein ja keskimäärin voi tehdä ”työaikana”.

Suomessa on yksinäisiä ihmisiä – eivät kaikki välttämättä apua tarvitsevia. Osa kaipaa vain ”seuraa”, jokakuta jonka kanssa jutella, lähteä ulos, katsella kaupunkia, sen vilinää ja muita ihmisiä luontevasti. Osa kaipaa pientä apua ehkä kantamisessa, liikkumisessa, näkemisessä. Näin minulle on kerrottu. Olen kuullut vanhusten valittavan kunnallisten palveluiden ”persoonattomuudesta” ja kiireestä. Ei ole ollut aikaa – keskustella, kuunnella – pitää seuraa.

Vielä minun lapsuudessani tunnettiin naapurit ja huolehdittiin heistä. ”Välitettiin aidosti” tulkitsi joku, mutta siitä ehkä joskus myöhemmin. Joka tapauksessa, ihmisillä oli mahdollisuus saada seuraa, vaikka se ei aina niin hyvää ollutkaan, ja vaikka sitä ei aina halunnutkaan. Maailma on muuttunut. Aika on valuuttaa. Palvelujen käyttö on ajan ja huomion ostamista. Nyt vain on parempi mahdollisuus vaikuttaa siihen, milloin ja minkälaista huomiota saa.

Hei,

Palasin juuri parin viikon lomalta. Käväisin etelässä vanhojen kaupunkien kahviloissa ihastelemassa muiden eurooppalaisten viettelytaitoja.

Ja nyt takaisin Helsingissä toteuttamassa ja kehittämässä yhdessä teidän kanssanne palveluamme. Tässä vaiheessa minulla ei ehkä vielä ole aivan selvää kuvaa siitä, minkälaiseksi toimintamme tulevaisuudessa muodostuu. Tavoitteeni on ennenkaikkea tarjota sitä, mikä tuo asiakkaidemme elämään iloa, helppoutta, hyviä elämyksiä, uusia kokemuksia,…

Minun lomani on toistaiseksi pidetty. Toivottavasti Sinun vasta edessä: ole aktiivinen myös meidän suuntamme, myös palautteen ja ideoiden suhteen.

t. Arja